Ensinnäkin: vituttaa oma saamattomuuteni, viime kirjoituksesta on yli kuukausi aikaa. Yee-haw prkl.
Sitten itse asiaan: työskentelen eräässä nimeltämainitsemattomassa helsinkiläisessä jäähallissa tarkemmin määrittelemättömissä työtehtävissä, joita hoitaessa pidän työpaitani vasemmassa rintamuksessa keltaista lätkää. Tässä työssä on paljon mukavia puolia, mutta huonoihin puoliin kuuluu se, että aina välillä joutuu katselemaan jokerikiekkoa, ja narrilätkän parhaimpia edustajia on eittämättä numerolla 11 pelaava hra Valtonen.
Monet muistanevat tämän puolalaissyntyisen  "ruutitynnyrin" (kuten Jääkiekkolehti häntä silloin nimitti) 1998 nuorten jääkiekon MM-kisoista, jotka Suomi mukavasti voitti. Valtonen pelasi kovaa, mutta reilusti, ja oli pienistä pistemääristään huolimatta tärkeä osa joukkuetta. Valitettavasti nuorten maailmanmestari Valtonen näyttää olevan aika tavalla erilainen kuin jokereissa pelaava Tomek. Veikkaan, että jokereissa pelaamisen parhaat puolet (hyvä palkka ja pitkät kesälomat) ovat saattaneet ns. nousta hattuun.
Valtonen osaa vähäiset hommansa hyvin. Hän ajaa kaiken mahdollisen päälle (mukaanlukien maalivahdit, hyvähyvä), vinkuu tippa silmäkulmassa tuomaristolle kaikesta mahdollisesta ja ottaa perkeleesti jäähyjä (kaveri on 27 ja johtaa jo nyt narrien kaikkien aikojen jäähytilastoa, mikä on joukkueen huomioiden aika saavutus). Kaikki tämä ärsyttää minua niin maan perkeleellisesti, eikä siinä vielä kaikki. Jollain ilveellä Valtonen osaa myös tehdä maaleja. Muuten hyvä, mutta ei siinä joukkueessa. Narrilauman edesottamukset (fanien melkomoisen paskat kannatushoilaukset mukaanlukien) ottavat otsalohkoon muutenkin ihan kiitettävästi, eikä tämä auta. Pelaisi nyt vaikka IFK:ssa saatana.
Kun nyt pudotuspelit vielä kohta alkavat, saas nähdä miten käy. Tilanne kun on se, että henkilökohtaisesti en voi sietää koko joukkuetta, mutta jos narreille koittaa aikainen kesäloma, minulta lähtee melkomoinen määrä työvuoroja. Toivottavasti pelaavat puolivälierä- ja välieräsarjoissa täydet pelit ja tulevat neljänsiksi. Aina voi toivoa, mutta aina ei voi voittaa.

Tällaista tällä kertaa, ensi kerralla jotain muuta. Hyvää loppukauden jatkoa jääkiekkofaneille ja hyvää kiekottomuutta muille.